Itsenäisyydestä, ressuilusta ja joulun venailusta

Ihan ensimmäiseksi: Paljon onnea Suomi!! Vielä neljä vuotta niin sataset paukkuu. Ihan kirjaimellisesti. Alkusi oli kehnohko, kun kansa repi itsensä kahtia. Eikä parikymppisenä juuri paremmin sujunut, kun naapuri kävi kukkoilemaan, mutta kestit kaikesta huolimatta ja tässä sitä ollaan. Iso kiitos kaikille tämän maan itsenäisyyttä rakentaneille ja puolustaneille. Niin etulinjan taisteluissa, Kollaan hyytävissä pakkasissa, kuin kotirintamallakin keskellä pommituksia. Eikä pidä unohtaa sotien jälkeen tätä maata ja kansaa kasassa pitäneitä miehiä ja naisia jotka saivat kantaa häviäjän raskaan taakan. Tämä reservin alikersantti tekee teille kunniaa.

(Seuraava lisätty jälkikäteen illalla. Miksi? Koska MITÄ HELVETTIÄ?)

Joo hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille. Oli ihan kiva päivä... Tähän asti! Oli kiva aamu, ilotulitukset oli komeet, katteltiin tuntemattoman sijaan Talvisota. Ja sitten mäjähtää eteen nää helvetin känniääliöt Tampere-talon edustalta. Anteeksi kielenkäyttö mutta on vaan pakko todeta että mitä VITTUA?! Ei sitten voinu eilen rähistä? Tai huomenna? Tänään pitäis olla iloinen siitä että meillä on itsenäinen ja turvallinen maa jossa elää. Ei helvetti että saa taas sekä suomalaisena että tamperelaisena hävetä silmät päästään. Koko sakki vaan linnaan ja päälle syytteet törkeästä ilkivallasta ja poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta! UGH!!!
                                                                                                                                                 ( Avautuminen päättyy. Ja eeppisin aasinsilta koskaan)

Putkeen meni

Mitäs mulle itselleni on tapahtunut tässä kuluneen kuukauden aikana? Putosin tossa pari viikkoa takaperin suohon... Kokemus sekin. Evon ykköset oli siis edustushirvijahdissa ajoryhmänä eli käveltiin parinkymmenen metrin väleillä avorivissä metsässä ja ajettiin hirviä passilinjan suuntaan metsäherrojen ammuttavaksi. Katsoin että tuossahan on hyvä paikka astua ja splurts... Polvia myöten jäätävään suoveteen. Yritin sitten pääsät irti omin neuvoin mutta vajosin vaan syvemmälle ja päädyin haaroja myöten suohon. Eikun soitto ajoketjun johtajalle että tietävät tilanteen ja pähkäilemään miten tästä eteenpäin. Mulla kävi tuuri kun kuulin oman ajoryhmäni ryhmänjohtajana toimineen koulukaverini kilistimen (sellanen puinen kilistin jolla pelotellaan hirviä haluuttuun suuntaan.) lähellä ja eikun huikkimaan apuja. Kaveri tuli sitten apuun ja sai hyvät naurut tilanteesta, vaikka ei sitä kovin vakavalla naamalla itsekään oltu. Saimpahan ainakin kunnon profiilikuvan naamakirjaan.

Ei ihan perinteinen joulupukin asu

Viime tiistaina saapui joulu Evolle kun ensimmäisen vuoden opiskelijat järjestivät perinteisen puurojuhlan, johon osallistui opikelijoiden ja henkilökunnan lisäksi myös näiden lapsia. Oma tehtäväni juhlan järjestelyissä oli etsiä ja kaataa meille joulukuusi Evon opetusmetsästä. Tuli muuten harvinaisen selväksi miksi ei kannata hankkia joulukuusta ainakaan kuusivarkaissa käymällä. Hyvän joulukuusen löytäminen tavallisesta talousmetsästä on melko aikaavievää touhua vaikka meitä oli asialla kolme. Eihän tulevalle metsätalousinsinöörille kelpaa kuin se paras puu ;). No kyllähän sieltä puu saatiin. Hiukan harva mutta paras mikä löydettiin. Hiukan koristeita ja avot! Komiahan siitä tuli. Itse juhla meni sillä perus joulujuhla-kaavalla. Evon vanhempien opiskelijoiden pumppu soitti ja porukka hoilasi joululauluja, syötiin riisipuuroa ja (ylläripylläri) joulupukkikin kävi kylässä. Lapsilla oli hauskaa ja sehän
on pääasia.

Viime viikonvaihde olikin sitten mallia mielenkiintoinen. Kävin kertaamassa ilmatorjuntakonekiväärin käyttöä reserviläisten IT-kurssilla Lohtajan ampuma-alueella. Siinä tulikin sitten nähtyä se puolustusvoimien toinen poski. Vuosi sitten ei olisi käynyt oppilaskorpraalin pienessä mielessäkään sinutella harjoituksen pääkouluttajaa ja heittää läppää tämän kanssa. Yhtä samalla kurssilla ollutta koulukaveriani lainaten: "Welcome to reservi!"  No kyllä kapteeni K (eli ko.kantahenkilökuntaan kuuluva IT-kouluttaja) näytti esimerkkiä rennosta olemisesta kommentoimalla omaa puhetyyliään: Mä olen turuust! Koittaka ymmärtää. Ja reserviläisten oma-aloitteisuutta hän kommentoi: "Huomaa kyllä että on ressuporukka. Ei olis itelle tullu mieleenkään että joku saattaa kysyä voiko keittää kaasukeittimellä kahvia. Jos täs olis varusmiehiä niin ne seisois ringissä tossa itkon ympärillä naama mutrussa ja katse maassa just niinko jotku saamarin pingviinit... No kattokaa ny ite."

Say hello to my little friend!!

Tämä ilmatorjunta-kurssi sujuikin melko sutjakkaasti. Perjantaina aamulla varusteet panssariprikaatista ja bussilla lohtajalle. Illalla teltat pystyyn ja ITKK:n käsittelykoulutusta ja nukkumaan. Lauantaina kuudelta ylös ja aamupalalle. Sitten matka veikin tuuliselle rannalle jonne pystytettiin kaksi itkoa ja sitte venailtiin että sää selkiää, maalilennokkia kun ei voi liian kovassa tuulessa ja tuiskussa lennättää. Siinä yhdentoista pintaan päästiin ampumaan ja täytyy sanoa että on siinä melko rambomainen olo kun päästelee 50 paukun vyön menemään. Iltapäivällä oli nopea tutustuminen NASAMS patteriin ja kolmelta sotkuun. Illalla saunaan, aamulla kamat kasaan ja takasin parolaan. Seuraava virstanpylväs onkin sitten joululoma, mutta minun ja sen välissä on vielä muutama tentti, jotka täytyy selvittää ensin. Alla vielä vilmintynkää Vattajan tuulisilta rannoilta. Kuva on mitä on, koittakaa kestää.

Roikolla on (vaihteeks) asiaa

Nuuksion Haltia-luontokeskuksen näyttelyä. 

Kertokaas joku mikä ihmeen fetissi noilla kielikokeiden suunnittelijoilla on aussienglantiin? Ei mahdu mun kaaliini miks pitää joka kuuntelukokeeseen työntää yks osio (tai pahimmassa tapauksessa koko koe). jossa joku hölisee sekavaa p***aa ja kuulostaa Family Guyn Stewien ja Steve Irwinin sekotukselta ja äänitys kaiken muun kivan lisäksi hoidettu sillä kuuluisalla perunalla... Ainakin äänen laadusta päätellen. Pistää hajottamaan tollaset. Ei niistä ota natiivikaan selvää niin MIKSI? Äh... Olkoon perhana. Ja pienenä selvennyksenä: Olin siis tänään Hämeenlinnassa, yleisessä englannin kielikokeessa.

Käsisuuntakehä

Kyllä... Siinä on kaksi sopulia ja lumikko

Tässä onkin kulunu tovi jos toinenkin sitten viime päivityksen ja juttua olis vaikka lampaat söis. Koitan tiivistää melko lyhyeen koska muuten istun kirjottamassa tätä vielä viikon päästä Kolme melko toiminnantäytteistä viikkoa takana ja karu palaaminen luentojen ja powerpointtien maailmaan odottaa. Ensin viikko metsänmittausta. Alko sekin käymään aika ykstoikkoseks siinä keskiviikkona iltapäivällä, kun tuli mitattua se 104 puuta ja osa kahteen kertaan, koska syyt. Ainakin tuli mittaamisesta aika rutiininomaista. Seuraavaksi olikin vuorossa viikko luontomatkailun perusteita. Tuli sivuainevalinta suhteelisen selkeäksi ko. viikon aikana. Täytyy vaan toivoo että MIMENU13A1-ryhmä saa vielä mahdollisuuden lukea sitä sivuaineena. Miks kaikki kiva loppuu aina kesken? Käytiin muun muassa Nuuksiossa tsiigaamassa miten pääkaupungin pojat tuotteistaa luontoa ja torstai kulukin sitten muiden luontoaktiviteettien kimpussa. Kertokaas missä muussa koulussa ammuskellaan koko päivä jouskarilla ja heitetään kirvestä? Lopuksi oli vielä viikko raivaussahan käyttöä. Miten sitä nyt kuvailis? Stihli huutaa ja hiki haisee. Melko lämmintä touhua tuo raivaaminen, vaikka ohutta puuta kaadetaankin. Mutta niitä vaan sattu olemaan melko paljon: 6000-7000 runkoa/ha... Vähintään. Siinäpä se... Ihan semijees kolme viikkoo. Alkaa pikkuhiljaa puskea noi kouluhommat ovista ja ikkunoista. Täytyykin kääriä hihat ja alkaa vääntämään tässä esitelmää Seitsemisen kansallispuistosta.

Tuli muuten pari viikkoo sitten opeteltua melko hyödyllinen kädentaito. Nimittäin ompeleminen, koska opiskelijahaalarit... Ei ne merkit niihin itsekseen kiinnity ja muilla työn teettäminen on ihan yhtä huijausta ja paheksuttavaa kuin niiden liimaaminen (tai haalareiden peseminen ;)) Ja loppuun vielä pari kuvaa.

Nuuksiossa on hemmetin kauniita maisemia 

Haalarimerkki mallia Evo

Syyslomaa...

Tällänen pikkukaveri kulki mukana perjantain kokeessa

Viime perjantaina koitti sitten se hetki kun sai ripustaa relaskoopin (sellanen metrin tikku jonka päässä on kahden sentin hahlo. Käytetään puuston pohjapinta-alan arvioinnissa) naulaan ja heivata kaikki kouluhommat sivuun viikoksi. Niin sanottu välilopputaistelu oli ja meni (eli välitentti :p), pisteitä tuli miten tuli ja ilmakuvasuunnistuskin meni siinä sivussa. Eteneminen oli ehkä vähän hidasta, koska nelosryhmän mukana kulki uusi jäsen. Yhden ryhmän jäsenen (olisko ollut yheksänviikkoinen) koiranpentu. Eikä niillä pikku jaloilla sellasessa maastossa pysty kulkemaan, niin piti sitten kantaa. 

Tässä onkin tehty kaikkee eeppistä: Nukuttu, syöty, kulutettu sähköö... Siinäpä se. No joo. Kävin kyllä tossa tiistaina isovanhempien kanssa Seitsemisissä vähän eräilemässä. Oli ehkä oudoin tunne ikinä... Lähtee metsään niin takki auki. Jalkaan lenkkarit, takki päälle ja menoksi. Normaalisti jos lähtee metsään kävelemään, niin mukana on ainakin puukko/nahkamies ja jalassa jotain muuta kuin vanhat lenkkarit. Nimimerkillä: "Riittävän monta kertaa nilkkani metsässä ympäri kääntänyt". No minkäs teet kun kaikki metsävarusteet jäi Evolle. Seittemän kilsan päiväkävely ja pari makkaraa huiviin. Tarttu siltä reissulta mukaan jotain muutakin kuin savunhaju vaatteisiin. Isovanhemmat halusivat välttämättä sponsoroida opintojani ja ostaa meikäläiselle kunnon talvikengät. En valita! Näillä rahavaroilla kun kaikki tällänen on pelkkää plussaa. 

Seitsemisen luononpuistossa

Muuten tää meikäläisen loma on kulunut melko tehokkaasti Legend of Zeldan parissa. Jos et oo kokeillu Skyward swordia ja wii löytyy niin metsästä se jostain pelaa muutama hetki. On meinaan paras LoZ tähän mennessä. Grafiikka on kyllä melkosta suttua esmes Twilight Princesiin verrattuna mutta eipä se grafiikka mulle ookkaan se isoin juttu noissa peleissä. Tällänen fiilispelaaja kun oon. Kyllä se on juoni, maailma, hahmot ja kun Zelda-peleistä on kyse niin ne luolastot ja niiden pomoviholliset jotka sen pelin tekee. Huomenna olis vielä tavoitteena lopettaa syysloma tyylillä. Vuorossa on jo pari kuukautta suunnitelmissa ollut Alien-maratooni muutaman kaverin kanssa. Pitääkin muistaa käydä ostamassa muutama litra energiajuomaa... Tästä tulee mielenkiintoista.

Reissu Rovaniemelle ja muita koiruuksia

Jooh... Sorruin sitten minäkin tähän.

Olen tosiaan 20 vuotias metsätalousinsinööri-opiskelija (hyi hemmetti mikä sanahirviö), kotoisin Lempäälästä.
Kotiutunut armeijasta kesäkuussa 2013 ja opiskelee Hämeen Ammattikorkeakoulun Evon toimipisteellä. Harrastuksiin kuuluu sukeltaminen, yleinen eräjormailu ja jos jaksan vaivautua (ja mikäli budjetti riittää) niin airsoftaus. Tykkään hengata kavereiden kanssa ja olen myös pitkän linjan seurakunta"nuori". Etsin omaa paikkaani tässä maailmassa ja yritän selvitä kelan opintotuella, ainakin siihen asti että löydän jostain jotain viikonloppuduunia. Tänne tulee luultavasti kirjoiteltua koulujuttuja, tajunnanvirtaa, harrastuksista ja yleistä varusmiesmäistä avautumista aiheista x, y ja z.

Paree varmaankin tehdä selväksi pari pikku yksityiskohtaa. Ensinnäkin, teen tätä lähinnä siksi koska koulunkäyntiini Hamkin riveissä kuuluu oppimispäiväkirjan pitäminen blogin muodossa ja se koukutti. Eli lyhyesti: Hölisen tässä omaksi huvikseni. Koska edellinen, jos odotat jotain todella diippiä tavaraa ja nerokkaasti aikamme epäkohtia referoivia juttuja niin kannattaa etsiä jostain muualta... Täältä et niitä luultavasti tule löytämään. Kannattaa sen sijaan vilkaista tätä: http://jussivaitniemi.blogspot.fi Jos tykkäät lukea meikäläisen jorinoita niin kiva. Kommentoi mikäli aihetta on.

Ja asiaan.

Lapin maisemia

Viime viikonloppuna oli suuntana Rovaniemi ja suomen metsäopiskelijoiden metsätaitoilun sm-kisat. Oli kyllä melko mielenkiintoinen reissu. Majoitus koulun lattialla on sinänsä tuttu juttu, mutta tuli todistettua että useamman promillen humalassa olevalla opiskelijalla on suunnilleen yhtä paljon yhteistyökykyä kuin uhmaikäisellä kakaralla, itsesuojeluvaistoa kuin mario-pelien goombilla ja Maroon 5:sta lainaten: Moves like jagger. Huonosti nukutuista öistä huolimatta nämä "kesäkisat" oli kyllä kokeilemisen arvoinen kokemus ja menestystäkin tuli. Joskaan ei meikäläiselle. Vaikka ei se seittemäs sija paha ole. Aika hyvin kun ottaa huomioon meikäläisen "puusilmän" kokemattomuuden ja kisapaikan pohjoisen sijainnin. Taitoiluosuus meni vähän lottoomalla, mutta suunnistusosuus olis voinut mennä paremminkin. Painelin ykkösrastilta virheellisen suuntiman vuoksi suoraan kolmoselle ja siinä tulikin sitten kilometrin lisälenkki kun tajusin kämmini.

Kuiva teksti palaa hyvin...

Tässä on kouluhommiakin painettu. Käyntiimpä porukalla tutustumassa erilaisiin työpaikkoihin joihin metsäinsinöörinä voi päätyä ja ohan niitä. Vaikka paperiteollisuus yms. tästä maasta lähteekin niin faktahan on se että metsä ei Suomen maasta kesken lopu. Ensi viikolla vuorossa onkin kauan odotettu syysloma. Eikun... Korjaan, itseopiskeluviikko. Ja sitten päästäänkin asiaan kun alkaa raivauskurssi. Sitä odotellessa.