Roikolla on (vaihteeks) asiaa

Nuuksion Haltia-luontokeskuksen näyttelyä. 

Kertokaas joku mikä ihmeen fetissi noilla kielikokeiden suunnittelijoilla on aussienglantiin? Ei mahdu mun kaaliini miks pitää joka kuuntelukokeeseen työntää yks osio (tai pahimmassa tapauksessa koko koe). jossa joku hölisee sekavaa p***aa ja kuulostaa Family Guyn Stewien ja Steve Irwinin sekotukselta ja äänitys kaiken muun kivan lisäksi hoidettu sillä kuuluisalla perunalla... Ainakin äänen laadusta päätellen. Pistää hajottamaan tollaset. Ei niistä ota natiivikaan selvää niin MIKSI? Äh... Olkoon perhana. Ja pienenä selvennyksenä: Olin siis tänään Hämeenlinnassa, yleisessä englannin kielikokeessa.

Käsisuuntakehä

Kyllä... Siinä on kaksi sopulia ja lumikko

Tässä onkin kulunu tovi jos toinenkin sitten viime päivityksen ja juttua olis vaikka lampaat söis. Koitan tiivistää melko lyhyeen koska muuten istun kirjottamassa tätä vielä viikon päästä Kolme melko toiminnantäytteistä viikkoa takana ja karu palaaminen luentojen ja powerpointtien maailmaan odottaa. Ensin viikko metsänmittausta. Alko sekin käymään aika ykstoikkoseks siinä keskiviikkona iltapäivällä, kun tuli mitattua se 104 puuta ja osa kahteen kertaan, koska syyt. Ainakin tuli mittaamisesta aika rutiininomaista. Seuraavaksi olikin vuorossa viikko luontomatkailun perusteita. Tuli sivuainevalinta suhteelisen selkeäksi ko. viikon aikana. Täytyy vaan toivoo että MIMENU13A1-ryhmä saa vielä mahdollisuuden lukea sitä sivuaineena. Miks kaikki kiva loppuu aina kesken? Käytiin muun muassa Nuuksiossa tsiigaamassa miten pääkaupungin pojat tuotteistaa luontoa ja torstai kulukin sitten muiden luontoaktiviteettien kimpussa. Kertokaas missä muussa koulussa ammuskellaan koko päivä jouskarilla ja heitetään kirvestä? Lopuksi oli vielä viikko raivaussahan käyttöä. Miten sitä nyt kuvailis? Stihli huutaa ja hiki haisee. Melko lämmintä touhua tuo raivaaminen, vaikka ohutta puuta kaadetaankin. Mutta niitä vaan sattu olemaan melko paljon: 6000-7000 runkoa/ha... Vähintään. Siinäpä se... Ihan semijees kolme viikkoo. Alkaa pikkuhiljaa puskea noi kouluhommat ovista ja ikkunoista. Täytyykin kääriä hihat ja alkaa vääntämään tässä esitelmää Seitsemisen kansallispuistosta.

Tuli muuten pari viikkoo sitten opeteltua melko hyödyllinen kädentaito. Nimittäin ompeleminen, koska opiskelijahaalarit... Ei ne merkit niihin itsekseen kiinnity ja muilla työn teettäminen on ihan yhtä huijausta ja paheksuttavaa kuin niiden liimaaminen (tai haalareiden peseminen ;)) Ja loppuun vielä pari kuvaa.

Nuuksiossa on hemmetin kauniita maisemia 

Haalarimerkki mallia Evo