Metsäinssin elämää: Hikeä ja kyyneleitä!

Juuh... totanoinnii...

Hakkuukurssin lopuksi oli hyvä ottaa rennosti

Viime kerrasta onkin jo kulunut se kolmasosavuosi. Lähinnä syystä koska arki osaa olla välillä aika tylsää, enkä jaksa selittää samanlaisista päivistä toistensa perään. Mutta nyt on takana kuukauden hakkuukurssi tuossa koulun opetusmetsässä ja siitä kyllä löytyy sanottavaa. Eli asiaan:

Mistäs sitä alottas? No tiivistettynä meillä oli neljän viikon kurssi puunhankinnan kenttäosuudesta aka. puun kaadosta. Tästä kolme viikkoa oli manuaalista puunkaatoa moottorisahalla ja viikko ajokoneita ja nopea pintaraapaisu aiheeseen: Mites tätä harvesteria oikeen ajetaan? Omalle kohdalle osu ekalle viikolle metsäkoneet. huomioliivi päälle ja eikun härkää sarvista. Koneviikko oli ehkä hauskin kokemus pitkään aikaan, vaikka melkosta toistoo se oli. Pöllistä kiinni ja kärryyn, toista tarvittaessa... Pääsin kuitenkin raskaan metsäkoneen puikkoihin ja täytyy sanoo että testosteronitaso nousi samantien kun Ponssen BuffaloDUAL ärjäisi itsensä liikkeelle. Siinä on sentään melkein 20 tonnia raakaa voimaa. Ja samalla lapsuuden lempilelustani tuli (melkein) totta. Junnuna leikin päivät pitkät sellasella pienellä tukkirekalla ja vaikka eihän ajokone nyt tukkirekka ole niin osui se riittävän lähelle. Yksi puolikas päivä kului myös hakkuu"koneen" (eli metsätraktori johon oli liitetty pieni hakkuupää) ratissa. Viikon päätteeksi kävin vielä reserviläisten kertaus- ja ampumapäivällä Hälvälän ampumaradalla kertaamassa vähän ampumista parin koulutoverin kera.

Koulun BuffaloDUAL-kombikone

Seuraavat kolme viikkoa menikin sitten hikoillessa metsurin turvavarusteiden sisällä. Koko ajan päällä järkyttävä soija ja jokaisen päivän päätteeksi olo oli melko runnottu. Siitä ei ole sen kummempia sanottavia. Kaatamista, karsintaa, hikeä ja muutama ärräpääkin sinne sekaan taisi mahtua. Kuvat kertokoot oman tarinansa. Tässä on nyt kulunut pari viikkoa kurssin loppumisesta ja sen voin sanoa että kyllä sitä oppi arvostaan normaalia metsäinsinöörin varustusta (säänkestävät kuteet, relaskooppi ja karttalaukku) ihan uudella tavalla. Eilen käytiin vielä neljän hengen poppoolla vierailemassa hakkuutyömaalla Heinolassa, jotta saatiin kuva miten ammattikuski ajaa hakkuukonetta. Oli muuten ehkä rennoin kaveri tämä kuski johon oon hetkeen tutustunut. Ammattimainen ote, läppä lensi ja saatiin kaverista sekä tämän esimiehestä (entisiä Evolaisia hänkin) lounasseuraakin kun esittelivät meille yhden lähiruokatorin Heinolan abc:n kupeesta.